Äärimmäisten sääilmiöiden hellittämättömän rynnäkön keskellä ei enää riitä ilmastonmuutoksen hillitseminen, vaikka se onkin ratkaisevan tärkeää. Meidän on myös opittava elämään seurausten kanssa, sillä ne tapahtuvat täällä ja nyt ja vaikuttavat eniten haavoittuvimpiin Euroopan kansalaisiin ja alueisiin.
Euroopan ympäristökeskuksen tuoreet havainnot osoittavat, että Eurooppa on maapallon nopeimmin lämpenevä maanosa. Ilmastovaarat vaikuttavat kaikkeen energia- ja elintarviketurvasta ekosysteemeihin, infrastruktuuriin ja kansanterveyteen. Pelkästään Euroopan unionissa tulvat, tuhoisat maastopalot, paahtavat helleaallot ja pitkittynyt kuivuus ovat jo aiheuttaneet vuodesta 1980 lähtien yli 650 miljardin euron taloudelliset tappiot ja vaatineet 195 000 ihmisen hengen. Saman viraston mukaan tarvitaan noin 520 miljardia euroa vuodessa, jotta ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ja jotta Green Deal voidaan toteuttaa.
Ilmastonmuutos pahentaa nykyistä eriarvoisuutta, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttama taakka vahingoittaa suhteettomasti syrjäytyneitä yhteisöjä ja alueita, mikä tekee niistä alttiimpia ilmastoon liittyvien katastrofien vaikutuksille, ruokaturvan puutteelle ja taloudelliselle epävakaudelle. Euroopan alhaisemman tulotason maat kärsivät eniten, sillä niiden kuolonuhrien määrä on suurempi ja niiden BKT:hen kohdistuvat taloudelliset vaikutukset suuremmat. Synkkä ennuste osoittaa, että katastrofit ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus vain pahenevat. Samaan aikaan superrikkaat ajavat ilmastonmuutosta. Rikkaimmat 10 prosenttia maailman väestöstä on vastuussa noin 50 prosentista kaikista päästöistä. Siksi eriarvoisuuden vähentäminen on välttämätöntä ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
Maanosamme on huonosti valmistautunut kohtaamaan nämä kasvavat uhat. Siksi kunnianhimoisten ilmastonmuutoksen lieventämistoimien ohella meidän on toteutettava sopeutumispolitiikkaa, jolla suojellaan kaikkia eurooppalaisia kalliilta seurauksilta. Kasvihuonekaasupäästöistä vähiten vastuussa olevien ei pitäisi kantaa suurinta taakkaa fossiilisista polttoaineista luopumisesta. Tarvitsemme sosiaalis-ekologista suojelua.
Keskeistä tässä visiossa on vaatimuksemme kattavan EU:n sopeutumislainsäädännön kehittämisestä - sellaisen, joka on johdonmukainen, tulevaisuuteen suuntautunut ja oikeudellisesti sitova. Vaikka EU:n nykyinen sopeutumisstrategia on tärkeä lähtökohta, siitä puuttuu konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi tarvittava tarkkuus ja täytäntöönpanokelpoisuus. Ehdotetussa sopeutumislaissa on asetettava selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet ja omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla puututaan suoraan taustalla oleviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin epäoikeudenmukaisuuksiin.
EU:n sopeutumislainsäädännössä on keskityttävä luonnonmukaisiin ratkaisuihin investoimiseen - se on halvin tapa torjua ilmaston lämpenemistä ja samalla minimoida sen vaikutukset kaupunkeihin ja maaseutualueisiin. Puiden istuttaminen kaupunkeihin vähentää lämpösaarekkeita ja antaa kansalaisille mahdollisuuden hengittää jälleen, ja investoimalla maaperän, vesien ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun maanviljelijät selviytyvät ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista. Maailmanlaajuisen tappio- ja vahinkorahaston tapaan laissa on asetettava etusijalle Euroopan taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevat ja ilmaston kannalta haavoittuvimmat alueet, jotka kärsivät eniten ja joilla ei ole valmiuksia selviytyä kustannuksista yksin.
Riittävä rahoitus sopeutumiseen on toinen olennainen tekijä. On suojeltava ihmisiä, jotka ovat vakuuttamattomia tai huonosti vakuutettuja ja jotka menettävät kotinsa tulvien tai metsäpalojen vuoksi. Siksi kannatamme markkinoiden ja vakuutusyhtiöiden rahoittaman eurooppalaisen vakuutusrahaston perustamista, jotta eurooppalaiset ihmiset ja yritykset voisivat paremmin sopeutua ilmastovaikutuksiin. Meidän on tehostettava ilmastoriskien arviointia rahoitusmarkkinoilla ja varmistettava, että rahoitusalan toimijat ottavat vastuun ihmisistä ja planeetasta. Meidän on myös suunnattava riittävästi varoja EU:n talousarviosta ja Euroopan investointipankista ilmastonmuutoksen lieventämisen lisäksi pelkästään sopeutumispolitiikkojen rahoittamiseen. Veropolitiikalla on tärkeä rooli ilmaston hillitsemisessä ja sopeutumisessa, sekä tulo- että menopolitiikalla. Suuryritysten, suurten saastuttajien ja erittäin rikkaiden on maksettava oma osuutensa. Kannatamme pysyvää investointivälinettä EU:n tasolla sosiaalisten ja ilmastoprioriteettiemme turvaamiseksi.
Tämän vankan sopeutumiskehyksen ja rahoituksen olisi kohdistuttava niihin, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten. Esimerkiksi ulkona työskenteleville työntekijöille, jotka joutuvat kohtaamaan vaarallisia sääolosuhteita, kuten helleaaltoja, ei pitäisi aiheutua taloudellista riskiä, ja heidän olisi voitava osallistua työpaikan sopeutumispolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon. Kansainvälisen työjärjestön mukaan EU:ssa on vuodesta 2000 lähtien tapahtunut 42 prosentin lisäys kuumuuteen liittyvissä työpaikkakuolemissa. Puitteiden olisi kohdistuttava myös työntekijöihin, jotka työskentelevät aloilla, joilla siirrytään pois fossiilisista polttoaineista, kuten auto- tai energia-alalla. Suojaava työmarkkinapolitiikka ja uudelleenkoulutusaloitteet työpaikkojen menettämisen estämiseksi ovat avainasemassa, jotta kukaan ei jäisi jälkeen.
Ilmastonmuutos ei ole pelkästään ympäristöongelma - se on sosiaalinen oikeudenmukaisuuskysymys. Kaikki väitteet ihmisten palvelemisesta ovat tyhjiä, jos ne jättävät tämän eksistentiaalisen kriisin huomiotta. Toisaalta siirtyminen kestävään tulevaisuuteen voi onnistua vain, jos sen juuret ovat sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa, jos se tuo ihmisille toivoa tulevaisuudesta ja jos se ei jätä ketään jälkeen - Green Deal with a Red Heart.
Iratxe García Pérez, S&D-ryhmän puheenjohtaja.
Mohammed Chahim, S&D-ryhmän vihreästä sopimuksesta vastaava varapuheenjohtaja.
