Eurooppa ei voi viedä arvoja ja tuoda tuotteita, jotka on valmistettu pakkotyöllä. Se, että Euroopan unionilla on vihdoin laki, jolla kielletään tällaisten tuotteiden tuonti EU:n markkinoille, on yksi tämän vaalikauden suurimmista saavutuksista ja voitto Euroopan parlamentin edistyksellisille voimille. Nyt meidän on varmistettava, että se pannaan hyvin täytäntöön ja että se toimii. Ujguurien, turkmeenien tai pakkotyöläisten orjuuttamien paitojen, kenkien tai autojen valmistamia paitoja, kenkiä tai autoja ei pitäisi enää myydä kaupoissamme.
Voisi luulla, että orjuus on menneisyyttä, mutta se ei ole sitä. Otetaan esimerkiksi Turkmenistan, joka on maailman kymmenenneksi suurin puuvillantuottaja ja yksi suljetuimmista ja sortavimmista hallinnoista, joka harvoin saa huomiota tiedotusvälineissä. Hallitus pakottaa vuosittain elokuusta joulukuuhun kestävän puuvillakauden aikana kymmeniätuhansia julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöitä poimimaan puuvillaa.
Ruslan Myatiev, yksi näistä uhreista, joka puhui Brysselissä järjestämässämme pakkotyötä käsittelevässä tilaisuudessa, kertoi meille: "Opettajia ja lääkäreitä pakotetaan poimimaan puuvillaa viimeiseen palloon asti erilaisten uhkausten, kuten työsuhteen irtisanomisen, alla. Ihmisiä kuljetetaan avoimissa kuorma-autoissa tai traktorin kärryissä aivan kuin karjaa. Perillä heidät pakotetaan poimimaan 20-30 kiloa puuvillaa. Heillä on keskimäärin kolme päivää viikossa puuvillavuoroja." Myatiev asuu nykyään toimittajana ja ihmisoikeuksien puolustajana Alankomaissa, josta hän sai turvapaikan, ja johtaa riippumatonta tutkivaa uutisportaalia Turkmen.news. "Hallitus väittää, että puuvillan sadonkorjuussa käytetään koneita ja vapaaehtoisia, mutta se on valetta. Salainen poliisi pyrkii vaientamaan pakkotyötä dokumentoivat tarkkailijamme. He keksivät rikosjuttuja heitä vastaan ja lähettävät heidät vankilaan moniksi vuosiksi."
Nykyään ympäri maailmaa 28 miljoonaa ihmistä on ihmiskauppiaiden tai toisinaan valtioiden loukussa, jotka pakottavat heidät tekemään työtä pienellä palkalla tai ilman palkkaa. Heistä 12 prosenttia on lapsia. Tämä inhimillisen kurjuuden liiketoiminta kukoistaa huolimatta kansainvälisistä ponnisteluista sen lopettamiseksi. Lähes 100 vuotta historiallisen pakkotyötä koskevan yleissopimuksen (1930) hyväksymisen jälkeen Kansainvälinen työjärjestö (ILO) arvioi, että pakkotyö tuottaa laittomia voittoja 217 miljardia euroa vuodessa, mikä merkitsee 37 prosentin dramaattista kasvua vuodesta 2014. Se on verrattavissa Portugalin talouteen.
On hyvin mahdollista, että käyttämäsi t-paita on tehty ihmisoikeusloukkausten saastuttamasta puuvillasta, ilman että edes tiedät siitä. Jos puuvillaa ei ole korjattu Turkmenistanissa, se voi olla peräisin Xinyangin alueelta Kiinasta, jossa yli 2 miljoonan ihmisen, pääasiassa uiguurien, arvioidaan olevan vaarassa joutua pakkotyöhön. Heidät pakotetaan työskentelemään työvoimavaltaisilla aloilla, joilla he eivät ainoastaan kerää puuvillan tai tomaattien satoa vaan myös kokoavat leluja, huonekaluja ja elektroniikkaa, ompelevat vaatteita tai käsittelevät polysilikonia.
Miten pakkotyöstä valmistetut tavarat päätyvät EU:n kauppoihin? Turkmenistanilaisen puuvillan tapauksessa jotkin EU-maat, kuten Puola tai Italia, tuovat suoraan turkmenialaista lankaa, mutta usein se päätyy EU:ssa vähittäismyyntiä harjoittavien tuotemerkkien toimitusketjuihin kolmansien maiden, kuten Turkin, Kiinan ja Pakistanin, kautta. On mahdotonta hyväksyä, että jotkut eurooppalaiset tuotemerkit ja yritykset ovat osallisia. Mutta älkää erehtykö - pakkotyötä on kaikkialla, myös Euroopan unionissa, jossa ILO:n mukaan suurin osa 1,3 miljoonasta pakkotyön uhrista vuonna 2018 oli EU:n jäsenvaltiosta toiseen muuttaneita.
Nyt meillä on historiallinen tilaisuus torjua nykyaikaista orjuutta sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti. Vuosien kansalaisvaikuttamisen ja poliittisten taistelujen jälkeen, kuukausien vaikeiden neuvottelujen jälkeen, EU:lla on ensimmäinen eurooppalainen laki, jolla kielletään pakkotyövoimalla valmistettujen tuotteiden myynti EU:n markkinoilla. On korkea aika. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on jo omat oikeudelliset välineensä.
Meille S&D-ryhmälle se on ehdottomasti syy olla ylpeä. Olimme pyytäneet tätä uutta lakia ryhmänä, sitten johdimme prosessia parlamentissa ja pääsimme sopimukseen. Älkää epäilkö, että komissio oli aluksi hyvin vastahakoinen. Kun se lopulta taipui vaatimukseemme ja esitti lainsäädäntöehdotuksen, monet Euroopan parlamentin konservatiivit yrittivät viivyttää sitä ja vesittää sen.
EU:n jäsenvaltioiden kanssa saavutettu lopullinen sopimus ei ole niin kunnianhimoinen kuin olisimme halunneet, mutta se on hyvä. Olemme sopineet vankasta välineestä, jossa komissio tutkii epäillyt pakkotyötapaukset EU:n ulkopuolella, kun taas 27 jäsenvaltion toimivaltaiset kansalliset viranomaiset käsittelevät epäillyt pakkotyötapaukset EU:n sisällä. Jos tutkimuksessa todetaan, että pakkotyövoimaa on käytetty, viranomaiset määräävät, että kyseiset tavarat on vedettävä pois EU:n markkinoilta ja verkkomarkkinoilta ja takavarikoitava rajoilla. Tämän jälkeen tavarat on lahjoitettava, kierrätettävä tai tuhottava. Pyynnöstämme komissio perustaa tietokannan, jossa on luettelo tietyistä talouden aloista tietyillä maantieteellisillä alueilla, joilla käytetään valtion määräämää pakkotyövoimaa. Tietokantaa käytetään arvioitaessa, onko tarpeen aloittaa tutkinta.
Tämä uusi laki on tuotekohtainen, ei yrityskohtainen, mikä tarkoittaa, että kaikkien yritysten on noudatettava kieltoa, jos niiden toimitusketjussa havaitaan pakkotyötä. Tämä on ehdottomasti hyvä uutinen kaikille yrityksille, jotka kärsivät pakkotyövoimaa käyttävien yritysten epäreilusta kilpailusta.
Jotta laki olisi tehokas, se on kuitenkin pantava asianmukaisesti täytäntöön. Meidän on varmistettava, että asianomaisilla viranomaisilla ja EU:n komissiolla on riittävästi resursseja uusien tehtävien suorittamiseen, mukaan lukien tarkastukset kolmansissa maissa. Yhteistyö kansainvälisten kumppaneidemme, erityisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan, kanssa on olennaisen tärkeää, jotta voidaan estää toimijoita, jotka on estetty yhdessä maassa, myymästä pakkotyöstä valmistettuja tuotteitaan jossakin muualla.
Euroopan parlamentti äänestää lopullisesti uudesta laista ensi tiistaina. Tämän toimikauden viimeisen täysistunnon aikana äänestämme myös uudesta yritysten kestävyyttä koskevasta due diligence -lainsäädännöstä. Siinä edellytetään, että yritykset tekevät ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia tarkastuksia arvoketjuissaan. Tämä on toinen laki, jonka puolesta olemme menestyksekkäästi taistelleet. Molemmat lait täydentävät toisiaan ja varmistavat, että työntekijöiden oikeudet ja ympäristönormit ovat kansainvälisen kaupan ytimessä.
Maria-Manuel Leitão-Marques on S&D-ryhmän Euroopan parlamentin jäsen ja pakkotyön kiellon yhteisesittelijä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa (IMCO). Bernd Lange on S&D-ryhmän jäsen ja kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) puheenjohtaja.
